Salaperäinen kesätyttöni

Tutustuin eräänä kesänä joen rannalla roikkuessani nuoreen naisen nimeltä Hanna. Hän oli jäänyt kaupunkiin asuttamaan ulkomaille lähteneen poikaystävänsä opiskelijakämppää. Hän lähestyi minua risaisissa farkuissa ja roikkuvassa hihattomassa paidassaan. Sukista ei ollut tietoakaan ja kengänvirkaa hoiti kaksi likaisen harmaata, nauhansa kadottanutta lenkkarinrähjää. Hänen hiuksensa häivähtivät oljenkeltaiseen, mutta sivuille oli roiskittu läiskä mustaa ja takaraivolle oranssia. Korvanlehdessä komeili tulehtunut reikä. Rintaliivinsä hän oli polttanut tai kadottanut. Hänessä oli aimo annos reilua jätkää pehmennettynä naisellisella liikehdinnällä ja herkkyydellä.

Hanna pummasi tupakkaa, olutta, siideriä, jopa nenäliinoja. Suostuin hakemaan hänelle kaupasta juotavaa ja röökiä. Juomatölkkejä tyhjentäessään hän ehti kertoa viisi eri versiota elämästään. Kun kotikaupunki vaihtui kolmannen kerran, huomautin, että hetkinen, joku loogisuus pitää valehtelemisessakin olla. Hän hämmästyi ja korjaili, että tarkoitti eri sijaisperheitä joihin hänet oli majoitettu. Hän oli karannut niistä jokaisesta ja ajautunut viimein tänne maan länsilaitaan, mistä ei enää päässyt pakenemaan minnekään vaihtamatta samalla valtiota.

Ensimmäinen ilta joen törmällä kului nopeasti. Aurinko alkoi laskea kerrostalojen taakse ja Hannan tuli kylmä. Hän halusi pusakan. Kilisevine kasseineni seurasin häntä keskustan vaatekauppaan. Sieltä hän valitsi itselleen tyylikkään harmaan bleiserin juuri ennen sulkemisaikaa. Hän huhuili minut arvioijaksi sovituskoppiin.

– Voit sä maksaa tään siun kortilla kun miul ei oo rahhaa… Hän antoi minulle rohtuneilla huulillaan pitkän, siiderinmakuisen suudelman. Olin valmis tekemään kaupat. Kassalla hän puki takin ylleen, ja ennen kuin ehdin näppäillä tunnuslukuni maksupäätteelle, hän oli häipynyt matkoihinsa.

Aloimme tapailla säännöllisesti joenrannassa. Kieltämättä kosteilla ostoksillani oli syynsä suhteen alkuun, mutta tulimme hyvin juttuun. Kemialliset koostumuksemme täydensivät toisiaan ja sisäiset vastaanottimemme olivat viritetyt samalle taajuudelle. Kun Hanna halusi lisää vaatetusta, menimme suurten kauppojen vaateosastoille, haalimme viimeisintä muotia kainaloon ja marssimme sovituskoppiin. Riisuuduimme alastomiksi. Hän veti valkoiset pikkupöksyt niin tiukalle lantiolleen, että kangas pureutui edestä häpyhuulten väliin ja takana katosi kankkujen väliin. Itse vedin jalkoihini tiukat bokserit, jotka paisuttivat etumukseeni juhlallisen kummun. Hanna halusi peilata itseään. Jos sattui sellainen sovituskoppi, missä oli liikuteltavat peilit, saimme näkyville erikoisia kuvakulmia. Ja täytyi myöntää: se kiihotti minua suunnattomasti. Taivutin Hannan kasvot kohti peiliä ja vapautin kaluni boksereista. Raotin kireää kangasta hänen jalkovälistään ja näin pienen reiän kutsuvasti vilkkuvan vaaleanpunaisen lihan uumenissa. Hanna hengitti peililasin huuruun. Juuri kun olin syljen kostuttamalla kädellä kokeilemassa hänen pillunsa vetävyyttä, hän nousi ylös ja halusi pukea kellertävän kesämekon ylleen. Siinä hän oli kuin kevätjuhliin kiiruhtava peruskoululainen. Viileä mekkokangas tuoksui puhtaalta ja oli melkoinen kontrasti pölyisen tytön yllä. Tökin jäykällä kullillani mekon läpi hänen pakaroitaan. Pitemmälle en sillä kertaa päässyt.

Ensimmäisen kerran onnistuin työntymään häneen ruotsalaista alkuperää olevan vaateliikkeen sovituskopissa. Otin hänet takaapäin raottaessani erikoisilla röyhelöillä varustettuja pikkupöksyjä sen verran, että sain sujautettua kaluni hänen vittuunsa. En ajatellut mahdollisia tauteja tai pöpöjä. Minusta hän oli puhdas ja viaton pulmunen, hiukan kovia kokenut vain. Vedin siittimen ulos hänestä viimeisellä hetkellä ja laukesin röyhelöiden sekaan. Poistuessamme nirppanokkainen myyjätär otti vastaan palauttamamme röyhelöt. Näin hänen nostelevan inhosta sormiaan ja ravistelevan epämääräistä limaa niistä irti.

Tulimme tutuiksi keskustan liikkeissä, ja tekemisiämme alettiin vahtia. Ehdin kokeilla kuitenkin erilaisia naisten alusvaatteita ylläni ja yllätyin, kuinka mukava niitä olikaan pitää. Hipsterit, tangat, stringit, nimet olivat outoja kuin metsäsienillä. Kun poistuimme kikattaen sovituskopista, vartija oli usein ilmestynyt lähistölle seisoskelemaan. Päädyimme joen rantaan nauramaan ja tyhjentämään oluitamme. Tarpeen iskiessä Virve kyykistyi eteeni, laski farkkunsa ja tahriintuneet pikkarinsa nilkkoihin ja pissata sojotti rinteeseen. En ollut erityisen kiinnostunut pissaleikeistä, mutta kieltämättä näky oli hekumallisen rivo. Kirkas olutpissa oli hajutonta ja (ehkä) varsin mautontakin. Huomasin miettiväni, miltä suihku näyttäisi eri kulmista katsottuna. Pyysin häntä venyttämään alapään huuliaan. Hanna teki niin ja neste suihkusi kaaressa ilta-auringon leikitellessä pisaroilla.

Sateisina päivinä kiertelimme vain kaupoissa. Ja valitettavasti minun rahoillani kahviloissa. Kesälomarahani takasivat lokoisat oltavat, mutta olin ajatellut laittaa niistä hiukan säästöön asunnonostoa varten. Kun Hanna kumartui poimimaan pudonnutta sokeripalaa ja samalla puraisi leikillisesti farkkujeni läpi mutkalla lepäävä elintäni, haaveet asunnosta saivat jäädä toistaiseksi.

Torin laidalla pelehtivät kaikenkarvaiset katusoittajat, ja sellaisiksi itseään luulevat. Hanna ehdotti, että menisimme torille naimaan jota saisimme rahaa. Julkinen paljastelu jotenkin viehätti häntä. Taidemuseon rappusilla, syrjässä keskipäivän ihmisvilinästä, kaivoinkin kaluni esille. Hanna imi sen kovaksi ja istuutui sen päälle selkä minuun päin. Itse olin suojassa, mutta häneltä saattoi utelias ohikulkija erottaa paidan helman alta palan paljasta perskankkua. Hän supisteli lantionpohjanlihaksiaan niin että erektioni säilyi. Muutama kiireinen puiston läpi oikaisija siinä vilahti, mutta he ehtivät ehkä silmäkulmallaan rekisteröidä vain kaksi sylikkäin kuherteleva rakastavaista. Ennen kuin lopetimme istuntomme, Hanna tyydytti itsensä sormin. Tunsin, kuinka kyrpäni otti vastaan hänen klitoriksen hetkutuksensa. Orgasmin hetkellä hän huokaisi syvään ja risti jalkansa tiukasti yhteen. Sitten hän nousi päältäni ja vittulimoista kiiltävä kyrpäni tuulettui hetken raikkaassa kesätuulessa ja sai D-vitamiinia auringosta.

Kerran Hanna halusi välttämättä päästä lähelle merta pesemään vaatteitaan. Menimme bussilla päätepysäkille saakka ja päädyimme tuulisille kallioille. Siellä hän riisuutui alastomaksi ja huuhteli likaiset vaatteensa merivedessä. Hänellä oli mukanaan pieniä pesujauhepusseja. Hankasimme vaatteita kiviä vasten. Lopuksi ripustimme pyykin puunoksaan kuivumaan.

Löysin pusikosta unohdetun naisten polkupyörän ja kurvailin sillä kioskille juomia ostamaan. Hanna halusi myös kokeilla pyörää. Alastomana metsänneitona hän viiletti pyörällä puiden välissä hihkuen innoissaan kuin pikkulapsi. Hänen perseensä levisi istuimelle kiihottavasti, mistä sain idea työntää kaluni satulan ja persvaon väliin. Se temppu vaati minuakin riisumaan housuni. Tietämättään Hanna lahjoitti minulle tilaisuuden toteuttaa salainen fantasiani, joka oli piinannut minua pienestä saakka. Olin tiiraillut pyörän satulaan laskeutuvia naisten takapuolia pienen ikäni ja kuvitellut, miltä tuntuisi työntää kalu väliin. Näky oli kiihottava. Kalu sen sijaan puristui kipeästi satulan ja takapuolen väliin. Hanna polki nauraen minua pakoon pakarat vilkkuen. Sainpahan tuonkin haaveeni toteutettua!

Vietimme aikaa puistoissa. Hiljaiset hetket välillämme venyivät, kumpaakaan se ei haitannut. Joskus lähdimme päämäärättömälle bussireissulle kaukaisiin lähiöihin. Hanna otti takapenkillä minulta suihin. Paluumatkalla nuolin hänen pillunsa märäksi, niin että kauppatorille tultuamme meidän oli juostava läheisen kahvilan vessaan naimaan. Valokuva-automaateissa otimme perinteisiä pimppa- ja pilikuvia. Levittelimme niitä eri ilmoitustauluille firmojen mainosten ja puhelinnumeroiden viereen. Joskus Hanna osti (minun rahoillani) pyöreän tikkarin, liotti sitä pillussaan ja antoi minun nuoltavakseni. Maistoin myös nektarin lähdettä. Harvoin saa maistaa niin imelää pillua kuin Hannan lollipop-versio oli.

Kesä valui auttamattomasti kohti syksyä. Elokuun puolivälissä töihin paluuni lähestyi. Eräänä päivänä Hannan laahusti joenrantaan kesän kuluttamissa vaaterievuissaan ja sanoi, että lähtee erään Matsin kanssa Ruotsiin. Hyväksyin ajatuksen. Se sopi hyvin, sillä minultakin alkaisivat työt pian. Jäähyväispuheen sijaan hän poltti savukkeen, tumppasi sen kukkapenkkiin, nousi ja sanoi ”moido”. Nyökkäsin perään. Kaukaa katsottuna hän oli kuin kuka tahansa tuntematon kulkija kadun vilinässä. Minun unohtumaton, salaperäinen Hannani. Jäin miettimään, mitä kertoisin kun työkaverit kysyisivät kuinka olin kesälomani viettänyt.

Rantapummi