Sorjasääri-Sorja

Esa vilkuili hermostuneena kelloaan. Lento oli myöhässä, uudesta lähtöajasta ei ollut tietoa. Brysselissä odottivat tärkeät neuvottelut, jotka alkaisivat kolmen tunnin kuluttua. Esa nosti läppärin polviensa päälle lähettääkseen viestin perillä odottavalle avustajalleen. Samassa hän tunsi voimakkaan tönäisyn olkapäässään. Läppäri luiskahti lattialle ja hänen päälleen rojahti joku. Nainen, päätteli Esa sylissään kiemurtelevasta pyöreästä takamuksesta.

Liituraitainen hame oli noussut ylös ja paljasti hiukan mustia pitsisiä pikkuhousuja ja sukkanauhat, jotka pidättelivät ylhäällä mustia saumasukkia. Esa tunsi kalunsa kovettuvan ja ehti ajatella tunsiko nainen sen myös, ennen kuin jostain alhaalta kuului käskevä ääni:

– Auttakaa minut pystyyn, senkin torvi! Esa nosti naisen syliinsä ja näki punehtuneet kasvot vinossa olevine silmälaseineen. Naisen huulet olivat paksut, ja punainen huulipuna korosti niitä entisestään. Hänen hiuksensa oli kiedottu nutturalle, joka oli nyt puoliksi auki. Nainen korjasi silmälasiensa asentoa ja tuijotti Esaa ikään kuin hän olisi syyllinen tapahtuneeseen.

– Pitääkö teidän istua tuoleinenne keskellä kävelyaluetta! Naisen tiheä hengitys sai Esan huomion kiintymään isoihin rintoihin, jotka pilkottivat paitapuseron kaula-aukosta. Ylimmät napit olivat auenneet ja tarjosivat Esalle ihanan näkymän pulleisiin rintoihin mustissa pitsisissä rintaliiveissä.

– Minähän istun siihen, missä tuoli sattuu olemaan. Kalu kovettui entisestään, viimeistään nyt naisen täytyi tuntea se. Esa veti naista tiukemmin syliinsä painaen kyrpäänsä vasten naisen takamusta. Nainen jähmettyi, sekunnit tuntuivat pitkiltä ja Esa ehti jo kuvitella millaista hurjaa nainti olisi tämän pakkauksen kanssa, viileän päältä ja kuuman sisältä.. Samassa muodokas pylly pyristeli irti Esan sylistä, johon se niin hyvin oli sopinut. Nainen napitti paitansa ja kurottautui ottamaan käsilaukkunsa lattialta.

Tuon se tekee tahallaan, ajatteli Esa katsoessaan takamusta edessään. Tykkää varmaan takaapäin nainnista. Sanomatta sanaakaan nainen kääntyi, läimäisi Esaa poskelle ja käveli pois korkokengissään pää ylpeästi pystyssä, lantio heiluen ja pylly pyörien.

Lähellä olevat matkustajat loivat Esaan huvittuneita katseita.

– Helvetin nainen, tulee, kaatuu, rikkoo läppärin eikä edes pyydä anteeksi vaan läiskii poskelle! Esa sanoi kuuluvalla äänellä, mutta hiljeni sitten kuiskaamaan: – Ja kalukin kovettui, turhaan…

Esan katse kiinnittyi johonkin lattialla. Hän kumartui ja nosti maasta passin. Kuvassa oli sama nainen, nyt nuttura tiukalla mutta huulet edelleen sen näköisinä, että kyrvän työntäminen niiden väliin… Esa keskeytti haaveilunsa väkisin, kun kalu alkoi taas elämöidä. Sorja Anneli Salomaa luki passissa, jonka Esa nyt työnsi povitaskuunsa. Lennon lähtöä kuulutettiin vihdoin, ja Esa siirtyi portille muodostuvaan jonoon helpottunein tuntein. Hän ei myöhästyisi loppujen lopuksi kovinkaan paljon.

– Passi, minulta on varastettu passi! kuului jonosta takaa. – Se on tuo mies tuolla! Esa kääntyi katsomaan naista, joka osoitti häntä sormellaan lentokenttävirkailijalle. Nyt hän suuttui todella:

– Varkaaksi minua ei kukaan ole kutsunut! Hän marssi naisen luo läiskäisten passin hänen käteensä. – Aioin luovuttaa sen lipuntarkastuksessa, mutta parempi näin. Ja kiitos kun kaaduit syliini ja rikoit läppärini. Hän kääntyi kannoillaan ja palasi omalle paikalleen jonoon.

Esa matkusti businessluokassa ja aina ikkunan viereisellä paikalla. Hän olisi matkan aikana tehnyt töitä, mutta nyt läppäri oli täysin pimeänä. No, menee se matka lehtiä lukiessakin, hän ajatteli ja sulki silmänsä. Jospa torkahtaisi hetkiseksi. Esa kuuli, kun joku istui hänen viereensä viime tipassa koneen jo rullatessa kiitoradalle. Tuttu hajuvesi, kuka hänen naisystävistään käyttääkään samaa. Rivo-Raija, Posliini-Pirkko vai Tissi-Tarja… Esa hymähteli, hän oli kehittänyt nimet mielessään naisystävilleen, joita tapaili satunnaisesti. Naiset eivät tietenkään lempinimistään tai toisistaan tienneet, Esahan oli herrasmies...

Samassa hänen tajuntaansa iski tieto siitä, kuka hajuvettä käytti. Esa avasi silmänsä kuin painajaisunesta heränneenä ja käännähti kiivaasti katsomaan vierustoveriaan. Siinä hän oli, se nainen, Sorja. Istui tyynenä liituraitajakkupuvussaan ja luki naistenlehteä. Ei voi olla totta, manaili Esa, katseen harhautuessa Sorjan sorjiin sääriin. Nainen nykäisi hamettaan alaspäin.

– Minä pidän sukkanauhaliiveistä naisilla, Esa avasi keskustelun.

– Vai niin, Sorja totesi viileästi käännellen lehden sivuja niin, että pitkät punaiset kynnet vain vilahtelivat Esan silmissä. – Minä siirryn tuohon vapaalle reunapenkille, sanoi Sorja, – tässä on hiukan ahdasta.

– Ei, älä! Esa tarttui Sorjan käteen. – Alku oli molemmille hankala, mutta jospa aloitettaisiin puhtaalta pöydältä. Mun nimi on Esa.

– Sorja. Esa tunsi heikon puristuksen kädessään. Nainen hymyili!

Drinkkien jälkeen he olivat jo molemmat rentoutuneet, nainen nauroi Esan vitseille ja tiesi hyvin Esan katsovan hänen rintojaan ja sääriään. Hame oli noussut ylemmäs ja pari nappia kuin vahingossa auennut paitapuserosta, niin että rintojen syvä vako näkyi.

Esan kalu oli ollut kovana siitä asti kun hän näki Sorjan vieressään. Se vaati pääsyä ulos housuista.

– Minun on hiukan vilu, hän sanoi levittäessään takkinsa peitokseen. – Kokeile vaikka, hän otti naisen käden, vei sen takin alle, avatulle sepalukselleen ja sieltä esiin pyrkivälle kalulleen. Sorja lipoi hermostuneesti huuliaan, mutta oli myös äärimmäisen kiihottunut. Hän puristi kookasta kyrpää kädellään ja alkoi runkata sitä hiljaa.

– Ei, älä, kuiskasi Esa. – Mä haluan sinut…

Yhtäkkiä Sorjankin oli vilu, hän levitti takkinsa kurkkuun asti peitoksi ja nojasi Esaan, jonka käsi oli jo saanut esiin Sorjan toisen rinnan. Nänni oli kivikova, Esa pyöritti sitä ja puristeli pulleaa pehmeää rintaa, taatusti luomut tällä tytöllä. Sorja huohotti.

– Shh… Esa rauhoitteli, sillä heidän edessään istuvat mieshenkilöt kurkottelivat nähdäkseen, mitä takana oikein tapahtui.

Esa vei kätensä Sorjan reidelle, hyväili paljasta kohtaa sukan ja pikkuhousujen välissä. Sorja pyrki pitämään suunsa Esan olkapäätä vasten niin, ettei ääniä kuuluisi kun Esa liu’utti kätensä pikkuhousujen alle. Karvainen kolmio, mutta alempaa posliini… Esa tunsi kostean, suorastaan märän pillun, jonka huulet olivat kutsuvasti avoimet ja turvonneet. Klitoris sojotti pystyssä, ja Esan sormi pyöritti sitä hellästi. Sorja oli niin ihanan märkä. Esan teki mieli nuolla hänen pilluaan, mutta se oli mahdotonta tässä tilanteessa, niin kuin oli paneminenkin. Sorjan kätönen askarteli edelleen Esan paisuneella kyrvällä, josta kohta lentäisi. Kovaäänisistä kuului kapteenin ääni:

– Lentokorkeutemme on nyt 10 000 metriä… Esa ja Sorja katsoivat toisiaan ja sanoivat kuin yhdestä suusta:

– Kymppikerho!

Ensin vessaan meni Sorja ja vähän ajan kuluttua sinne tuli Esa, vetäisten oitis kyrpänsä esille. Sorja oli jo paljastanut rintansa, ne olivat suuret ja painavat, valkoisen pehmeän lihan keskellä tummanpunaiset, kovat nännit. Esa tarttui rintoihin ja imi nännejä vuoronperään, oikea, vasen… Hän olisi voinut jatkaa vaikka ikuisuuksiin, niin ihastunut hän oli Sorjan rintoihin, mutta ei auttanut kuin edetä, aikaa oli vähän.

– Eteenpäin elävän mieli… kuiski Esa riisuessaan Sorjan pikkarit ja tarttuessaan koko kädellä pilluun, puristellen häpyhuulia ja tunnustellen niiden välistä rakoa. Klitoris oli yhtä tummanpunainen kuin Sorjan nännit.

– Uuh, mikä kuumuus ja kosteus, huohotti Esa työntäessään sormensa Sorjan pillunreikään samalla kun hieroi peukalollaan klitorista. Sorja vääntelehti pesuallasta vasten ja inisi kiimaisena.

– Vielä yks juttu… noi sun huulet, Esa veti Sorjan mehuihin peittyneet sormensa ulos ja työnsi Sorjan istumaan vessanpytylle.

– Ime kyrpää, hän määräsi. Sorja avasi suloiset huulensa ja pian Esa näki kyrpänsä niiden ympäröimänä ja puoliksi kadonneena, sillä Sorja osasi suihin oton, totisesti. Vastahakoisesti Esa veti kyrpänsä ulos, mikään ei tulisi olemaan parempaa kuin se, mitä hän nyt aikoi.

– Mä haluun tulla sinuun, ähisi Esa.

– Takaapäin, mä haluan takaa, kuiski Sorja kääntäen mehukkaan pyllynsä Esaan päin ja kumartuen vasten pesuallasta.

– Arvasin, vastasi Esa ja sai Sorjalta kummastuneen katseen. – Saamasi pitää. Yhdellä voimakkaalla työnnöllä Esa survaisi kyrpänsä Sorjan odottavaan pilluun. Se maiskahti märkyydestä saadessaan Esan kookkaan kalun juuriaan myöten sisäänsä.

– Aah, aah, pääsi Sorjalta, kun Esa alkoi työnnellä kyrpäänsä edes taas pidellen kiinni naisen heiluvista rinnoista. Sitten hän työnsi sormensa Sorjan peräreikään ja etsi kohdan, joka sai Sorjan ynisemään kiihkosta.

– Multa tulee, multa tulee! Pillu oli kuin jokin elävä olento supistellessaan Esan kyrvän ympärillä. Sorja sai mahtavan orgasmin, joka vavisutti häntä kauttaaltaan. Esa tunsi pillun mahlojen valuvan ja survaisi vielä pohjia myöten antaen sitten spermalastinsa ruiskuta Sorjan märkyyden sekaan.

Pikainen pesu ahtaassa tilassa ja sitten Esa poistui vessasta lentoemännän ja matkustajien katseiden saattelemana. Vähän ajan kuluttua palasi Sorja, punehtuneena ja selvästi saaneen näköisenä.

Brysseliin laskeutuminen alkoi. Sorja ja Esa käyttäytyivät liikemiesmäisesti, tuskin toisilleen puhuen. Lentoemäntä kiitti matkustajia toivottaen heidät uudelleen tervetulleiksi. Kuuliko Esa harhoja, sillä vakiokuulutuksen lopuksi lentoemäntä sanoi:

– Kymppikerhoon on liittynyt uusia jäseniä. Onnea heille!

Esa katsahti Sorjaan kulmakarvojaan kohotellen, mutta Sorja asetteli silmälasejaan paremmin ja kohotteli moitteetonta nutturaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nainen asteli jo kohti koneen oviaukkoa, kunnes pysähtyi, käänsi päänsä ja vinkkasi silmää. Hän näytti kädessään olevaa lentolippua. Paluulento oli sattumoisin sama kuin Esalla.

Skorppari Stadista