Veljen vaimoa

Olihan meillä Juhan kanssa ollut aina samanlainen naismaku, myönnetään. Ja myönnetään sekin, että Juha tuntui aina saavan paremmat mimmit, mistä se sitten johtuikin… Saattoi olla, että se oli vain aidantakaisen vihreämmän ruohon ilmiö. Saattoi olla, että se oli pikkuveljen ikuista kateellisuutta, mutta siltä minusta oli tosiaan tuntunut nuoresta kollista asti.

Ikinä en ollut silti yrittänyt iskeä Juhan naisia, sen verran veljesten välistä lojaalisuutta minulla oli. Ei Juhakaan koskaan iskenyt minun mimmejäni, mutta ne tahtoivat silti ihastua siihen. Siksi en vienytkään naisia mielelläni heti kotiin, kun olin lukio- tai opiskeluikäinen. Näin sen loisteen niiden silmissä, kun Juha tuli prätkällä pihaan, riisui kypäränsä coolisti ja käveli sisään kuin Marlon Brando. Se loiste näkyi vielä, kun ne kääntyivät minuun päin ja kysyivät, kuka tuo on.

Minä en koskaan saanut sellaista loistetta tytön silmiin, en ainakaan uskonut niin. Mutta parista tytöstä, jotka minä toin kotiin, tuli myöhemmin Juhan tyttöystäviä. Kyllä siitä jotain katkeruutta jäi, ja ehkä nämä tapahtumat jossain alitajunnassa vielä vaikuttivat siihen, mitä tapahtui yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Me olimme molemmat naimisissa jo silloin. Anne, minun vaimoni oli mennyt lasten kanssa pariksi viikoksi kotiseudulleen Keski-Suomeen. Minä olin viikot töissä, viikonloput kesäleskenä. Ei silti, että olisin sitä mitenkään käyttänyt hyväksi. Yhtenä viikonloppuna kävin poikien kanssa kaljalla, enkä juuri vilkaissutkaan naisiin päin, ja toisesta viikonlopusta oli tarkoitus tulla vielä puhtoisempi. Silloin nimittäin lähdin ukon ja mutsin mökille meren rantaan.

Vanhukset olivat siellä, ja Juhan perhe. Oli tarkoitus viettää ihan normaalia sukuviikonloppua mökillä, syödä ja vähän juodakin, kalastaa, ottaa aurinkoa, turista perheen kanssa, uida, saunoa – mitä siellä nyt yleensä tehtiin. En minä ainakaan lähtenyt sinne mitään aviorikosta tekemään, mutta niin siinä sitten vain loppujen lopuksi kävi.

Juhan porukat olivat siis siellä, ja Elina myös. Elina seisoi rantavedessä paimentamassa lapsia valkoiset bikinit yllään. Ne yli kolmikymppiselle äidille vähän melkein liiankin seksikkäät, ainakin niin Anne olisi tuhahtanut, ne suorastaan loistivat hänen ruskettunutta ihoaan vasten, niin, että niistä oli vaikea saada silmiään irti. Panin taas merkille vähän katkerana, että toisin kuin Annella, Elinalla lasten saaminen ei ollut millään tavalla vaikuttanut hänen vartaloonsa. Se oli yhtä hoikka ja hyvännäköinen kuin kymmenen vuotta sitten, kun olin katsellut sitä kirkossa, hetken jopa kuvitellut, millaista olisi ollut seisoa hänen kanssaan alttarilla – kaikkea sitä tulee mielessään kuviteltua, kaikkea sellaistakin, mitä ei voi koskaan kunnolla edes itselleen tunnustaa. Minä olin kuitenkin vain bestman, ja olin katsellut Elinan avoselkäisen puvun anteliaasti paljastamaa ihoa, yhtä ruskeaa kuin nyt, ja kapeaa niskaa ja ylösnostettuja mustia kiharoita.

Juhan sormuksen hän oli kuitenkin saanut sormeensa, ja Juha oli vienyt hänet viettämään hääyötä. Mutta minulla oli yhä vieläkin – kätkössä eräässä laatikossa autotallissa, Annen tietämättömissä – jotain Elinasta: hänen pitsinen sukkanauhansa. Olin taistellut sen itselleni poikamiesten joukossa, ja se oli ollut pitkään aarteeni. Ajattelin, että se oli koskettanut Elinan ihoa siellä jossakin, hyvin ylhäällä, ja kyllä, se kiihotti minua. Mutta en kyllä kenellekään olisi kehdannut tunnustaa, että jemmailin yhä jotain Elinan sukkanauhaa ja jopa kaivoin sen esille välillä.

Se sukkanauha vain tuli mieleeni, kun näin Elinan rantavedessä lasten kanssa, ja punastuin jo ajatellessanikin, että jos Elina tietäisi.

– Missä Juha on? kysyin Elinalta saadakseni ajatukset jonnekin muualle.

Elina katsoi minuun silmiään siristäen. Aurinkolasit oli työnnetty otsalle.

– Juha joutui lähtemään töihin. Päivystys iski, ei pääse varmaan takaisin ennen huomista.

En tiedä miksi, mutta jotenkin melkein ilahduin uutisesta. Tuo oli yksi niistä harvoista puolista, joita en kadehtinut Juhan lääkärin ammatissa.

Mutsi kietoi rannalla lapsenlapsiaan pyyhkeisiin, mutta Elina seisoskeli yhä rantavedessä.

– Tekisi mieli mennä uimaan, hän sanoi liikutellen sormiaan pitkin vedenpintaa. – Tule sä seuraksi, Marko, käydään tuolla kareilla.

Minä olin vähän hämmentynyt ehdotuksesta, mutta kai minä sitten olin vain ainoa vaihtoehto. Mutsi ja ukko eivät olleet kaksisia uimareita, ja Juha oli nyt siis töissä.

– Mikä ettei. Mä käyn vaan vaihtamassa simmarit.

Otin kassini ja menin saunamökin pukuhuoneeseen. Minulla meni vähän kauemmin aikaa, koska äskeisestä Elinan katselusta minulle pyrki väkisin erektio päälle. Olisi ollut noloa, jos Elina olisi huomannut sen.

Vihdoin sain homman sen verran hallintaan, että pystyin astelemaan uimahousuillani Elinan – ja vanhempieni – eteen. Ei tämä nyt ollut mitään sellaista, tämä oli synnitön uimareissu kuuman kesäpäivän piristykseksi, aivan viatonta, ja juuri siltä sen tuli näyttääkin. Elina oli jopa vaihtanut aurinkolasit uimalaseihin, ei siis mitään seksikästä ja viettelevää, pelkkää urheilua kesäpäivän ratoksi. Juuri niin puhuin itselleni mielessäni ja sain erektioni hallittua veteen asti, tosin kyllä juoksin veteen ja sain mutsin pudistelemaan päätään ja mutisemaan jotain ikuisista pojista.

Vedin alkuun vähän vapaauintia ja jäin sitten odottelemaan Elinaa. Hän oli hyvä uimari myös, eikä minun tarvinnut juuri hidastella, kun uimme yli selän. Juttelimme jotain yhdentekevää vain pitääksemme juttua yllä, ja saatoin kuvitella, miltä näytimme rannalta käsin, kun olin niin moneen kertaan nähnyt Elinan ja Juhan uivan kahdestaan tästä yli: kaksi yhä pienenevää tummaa pistettä. Anne ei tykännyt uimisesta eikä osannutkaan uida paria vetoa enempää; hänen kanssaan en ollut koskaan uinut kareille. Juhan kanssa sinne oli poikana otettu kisa jos toinenkin, mutta nyttemmin olin vain katsellut rannalta, kuinka Juha ja Elina uivat.

Rannalla kivet olivat yhtä liukkaita kuin aina. Minä tiesin kuitenkin vanhastaan parhaat rantautumispaikat, vedin itseni ylös ja ojensin käteni Elinalle. Hän oli kevyt kuin keiju.

Seisoimme kalliolla vierekkäin, ja tiesin, että hädin tuskin näyimme kotirantaan. Olisin voinut tehdä täällä Elinan kanssa mitä vain. Vaikka päivä oli kuuma, pieni tuulenvire nosti märän ihon kananlihalle. Se sai myös Elinan nännit erottumaan selvinä kohoumina valkoista bikinikangasta vasten. En voinut olla katsomatta, en saanut silmiäni irti, enkä voinut estää katsettani. Se lipoi kuin pienet aallot Elinan kapeaa vyötäröä, kaunista peppua, kaikkea. Ja sillä katselulla oli vaikutuksensa, minä aloin taas kovettua.

Tällä kertaa Elina huomasi sen. Ei hän sanonut mitään, mutta hän katsoi minua, ja jotenkin siitä katseesta saattoi lukea, että kaikki oli mahdollista. Ei, sellaiseen mahdollisuuteen minä en voisi tarttua. Unelmat olivat unelmia, ja saisivat sellaisina pysyäkin.

– Eiköhän lähdetä takaisin, minä pakottauduin sanomaan, vaikka mieluummin olisin kietonut kädet Elinan ympärille, tuntenut hänen kiinteän peppunsa kämmenieni alla, hukkunut hänen suudelmiinsa, jäänyt tänne ikuisesti. Sukelsin alas kalliolta ja kroolasin vähän matkaa niin kovaa kuin jaksoin. Sitten pysähdyin odottamaan Elinaa.

Illalla saunottiin. Elina kävi ensin lasten kanssa, sitten mutsi ja ukko ja lopulta minä yksinäni. En viitsinyt tuppautua kumpaankaan seuraan, vaikka en kyllä saanut mielestäni, miltä Elina näyttäisi alasti saunassa. Onnellinen Juha, hänellä oli se näky päivittäin silmiensä edessä.

Saunan jälkeen syötiin, juotiin ja grillattiin makkaraa. Tuli juotuakin jonkin verran, kun ukko väkisin oli aina täyttämässä lasia, Elinankin. Ottihan se Elinakin sitten jotain, sen jälkeen, kun lapset olivat nukahtaneet yläkerran parisänkyyn, pari ukon tyrkyttämää paukkua. Minä yritin pienestä humalasta huolimatta pysyä ihan tolkuissani, olla näyttämättä, kuinka himoitsin Elinaa.

– Mutta nyt meidän täytyy lähteä kyllä nukkumaan, sanoi Elina lopulta. – Harmi, että lapset nukahtivat tuonne ylös, nyt ne täytyy kantaa vierasmajalle.

– Kyllä ne saavat sielläkin nukkua, mutsi ehätti sanomaan. – Minä katson niitä sitten aamulla, että saat sinäkin kerrankin rauhassa nukkua.

– Kiitos, sanoi Elina. – Mutta eikö Markon pitänyt nukkua tuolla ylhäällä, missä sinä nyt sitten nukut?

– Mä voin ihan hyvin nukkua saunalla, sanoin. – Täytyy tästä myös jo lähteä siihen suuntaan, että vanhukset pääsee unille. Nousin ylös ja tunsin, kuinka päässä huimasi mukavasti hieman.

– No, eikö lähdetä sitten samalla ovenavauksella, Elina sanoi. – Ei pelota mörötkään niin paljoa tuolla ulkona, kun mennään samaa matkaa. Hyvää yötä!

Ilma oli jo viilennyt ja yö hämärtynyt sen verran, kun kesäyö nyt hämärtyi. Meillä oli alkuun sama matka, ennen kuin polut erkaantuisivat alarinteessä. Elina tuntui aivan kuin hohtavan yössä vaaleassa mekossaan. Ja se hohde oli myös kuin magneettista, se veti minua puoleensa. Tässä, kohta, polut haaraantuisivat. Nyt pitäisi kohta toivottaa hyvää yötä, ääni paksuna.

– Haluaisitko sä vielä tulla yömyssylle? ehdotti Elina. Se sai minun pasmani vähän sekaisin. Kieltämättä en ollut odottanut sitä.

– Mmmh, tota, tietysti, mikä ettei, karistelin.

– No sitten mennään. Ei mua vielä oikein nukutakaan, kiva olisi olla jotain seuraa.

Lähdin Elinan perään polkujen risteyksestä, katselin hänen hameen alla kiihottavasti keinuvaa peppuaan. Nyt – varmaankin pienen humalan ansiosta – en tuntenut estoja, etten saisi koskea Elinaan. Mietin vain, miten tekisin aloitteen, mutta loppujen lopuksi minun ei tarvinnut: Elina teki sen puolestani. Mökin rapuilla hän kääntyi minua vasten, laski kätensä lanteilleni ja suuteli minua.

Siitä se olikin menoa sitten. En edes muista, miten pääsimme sisään, suutelimme, suutelimme vain ja minä puristelin hulluna kiimasta Elinan pakaroita.

– Herkku, herkku… mä haluan sua.

– Tule sisään, mäkin haluan sua, huohotti Elina allani sängyllä, jolle olimme kaatuneet.

Minä yritin vähän jarrutella, pitkittää esileikkiä, hyväillä, etten saisi aivan huonon rakastajan mainetta, mutta minkäs teit, kun toinen kiimaisena kiskoo jo minua päälleen. Pistin käden Elinan pitsisten pikkuhousujen alle ja ujutin ne kädellä pois välistä. Hyvä luoja, kun siellä oli sileää – ja märkää. Koko posliinipillu oli huulia ja nivusia myöten ihanan liukkaan märkä. Sormeni luistelivat väkisinkin liukkauden lähteille, reikään. Runkkasin sormillani reikää ja sain Elinan inisemään ja kiemurtelemaan allani.

– Anna munaa, voihki Elina. – Anna, anna… Samalla hän repi housujani auki ja henkäisi saadessaan kyrpäni käsiinsä: – Anna mulle tätä!

Minä tein mitä käskettiin ja sen enempiä ajattelematta survouduin sisään, ilman kumia, ilman mitään. Elinan pillu oli kuuma ja tiukka, mutta ihan märkä, joten liukkaasti litisten kyrpäni sinne upposi. Ja voi luoja, että se tuntui hyvältä, ihan oli ähkäistävä ääneen.

Aloin pumpata edestakaisin Elinan voihkiessa allani, kuinka ihanalta kyrpäni tuntui hänen sisuksissaan, ja nyin samalla Elinan mekkoa alaspäin saadakseni rinnat esiin. Elinalla ei ollut rintaliivejä, joten se ei ollut kovin vaikeaa, ainoastaan asentoni ja toinen aktiviteettini haittasivat. Mutta kun sain tissin esiin, niin painoin suuni sille ja imin. Elina inisi nautinnosta ja hyväili itse kädellään toista tissiä.

– Takaapäin, pane mua takaapäin, toivoi Elina. – Mä haluan saada tätä isoa ja kovaa kyrpää takaa.

Hän otti kullini käteensä ja hyväili sitä, veteli esinahkaa edestakaisin taitavasti kättään kiertäen, mikä tuntui aivan mahtavalta. Sitten hän kiepsahti eteeni kontalleen. Voi jeesus, mikä näky se oli!

Elina oli siinä perse pystyssä minuun päin, se herkkuperse, jota olin vuosikaudet ihaillut ja kuolannut. Nyt se odotti minua hame nousseena vyötärölle, pillu kiimasta kiillellen täydellisten pakaroiden välissä. Tissit olivat myös esillä, pienet ja kipakat, juuri sellaiset, joita olisi mukava kouria, kun nousisi tuohon selkään.

Kullini oli jo räjähtää nahoistaan, mutta minä vielä viivyttelin ja namistelin näyllä, hyväilin Elinan pillua niin, että hän kiemurteli himoissaan ja voihki:

– Anna mulle kyrpää, anna nyt sinne sitä…

Minä otin Elinan kapealta vyötäröltä kiinni ja painoin aisani sisään. Eipä ollut montaa kertaa elämässä niin makeaa tehnyt, kuin tämä kielletyn hedelmän maistaminen. Ja Elina huusi jo suoraa huutoa ja puski persettään lanteitani vasten rajusti.

– Aah, aah, aah! Aa-aa-aahhh!

Yhtäkkiä Elina jäykistyi ja hiljeni, ja tunsin, kuinka pillu puristui kuin nyrkki kyrpäni ympärille. Sitten Elina voihkaisi pitkään, melkein nyyhkäisi. Oliko tämä nyt sitä, mitä luulin?

– Tuliko sulta? minä kysyin.

– Jooh! huohotti Elina. – Ihanaa…

Se oli jotain, mitä en ollut kokenut pitkään aikaan. Annelta ei tullut pannessa, ei vaikka olisi jyystänyt tuntikaupalla. Se vaati aina kieltä tai kättä, eikä Anne nykyisin enää jaksanut innostua niistäkään, käänsi vain kylkeä, kun minä olin tarpeeni tyydyttänyt. Tämä oli jotain ihan muuta. Painoin kyrpää yhä sykkivään pilluun ja tunsin, että minultakin irtoaisi kohta. Olisin kyllä halunnut vähän pitkittääkin hommaa, mutta ei kyennyt, ei kyennyt. Tajunnanräjäyttävä orgasmi sai minut karjumaan ääneen ja lysähtämään vihdoin kuiviin imettynä Elinan pakaroita vasten.

Elina kiherteli herkullisen tyydytettynä, enkä minä saanut silmiäni tai käsiäni irti hänestä. Kohta minusta alkoi tuntua, että halusin pannakin lisää. Ilmaisin haluni Elinalle, joka hymyili tyytyväisenä.

– Odota, mä käyn vähän veskissä ensin.

Makoilin sängyllä Elinaa odotellen ja kovettuvaa kyrpääni häntä varten hyväillen. En vieläkään tuntenut mitään morkkista siitä, että kohta upottaisin kullini toista kertaa naiseen, joka sattui olemaan veljeni vaimo. Senkin aika varmaan tulisi vielä, mutta nyt pysyttelin tiukasti kiinni tämän huuman ja humalan reunassa.

Elina tuli takaisin mekko taas siveästi yllään. Tosin sen läpi kyllä kuulsi, ettei hänellä ollut alusvaatteita.

– Ota se pois, minä mutisin ja Elina otti. – Sulla on niin kaunis vartalo, kuiskasin ihailussani paistattelevalle Elinalle.

Elina naurahti ja tuli viereeni, käpertyi lusikaksi syliini. Kaluni hamusi hänen pakaroilleen, ja Elina pyöritti niitä sitä vasten. Kalu painautui peppureiälle, joka ei tuntunut kieltäytyvän ottamasta sitä vastaan. Ja kuin vakuudeksi Elina kysyi:

– Haluaisitko sä panna peppuun? Tykkäätkö sä siitä?

– No mähän tykkään ihan hullun lailla, mutta Anne ei... Lopetin lauseen kesken, koska ei tainnut olla hyvä idea mainita puolisoitamme tällaisessa yhteydessä. Mutta Elina jatkoi:

– No mä tykkään kyllä. Antaisitko sä mulle vähän munaa peppuun, jos mä kauniisti pyytäisin?

– Ei tarvitse mitenkään polvillaan anoa, sanoin minä valmiina kuin partiopoika.

Elina otti jotain kosteusvoidetta yöpöydältä ja livautti sitä peppuunsa sormin. Se oli niin kivan näköistä, että minunkin oli saatava kokeilla.

– Anna mullekin vähän!

Työnsin liukastetut sormeni Elinan peppureikään, jonka sulkijalihas antoi auliisti periksi. Sisällä oli samettisen pehmeää, ja halu saada kyrpäni sinne kasvoi – ja se myös näkyi: kaluni seisoi taas kovana ja valmiina. Vedin sormet pois ja työnsin kaluni anaalin suulle. Sinnehän se vajosi pienellä painostuksella sisään, ja kyllä oli hemmetin kiihottava näky. Elina huohotti ja inahteli, kun aloin työnnellä.

– Sattuuko? kysyin huolehtivaisesti.

– Ei, tuntuu vain hyvältä, kuiskasi Elina. – Mä voin tulla päälle, niin sä voit vain nauttia näkymistä.

Jos minut olisi pitänyt kietoa ikuisiksi ajoiksi pauloihinsa, niin tämä oli se tapa, jolla sen olisi voinut tehdä. Elina heitti mekkonsa kokonaan pois ja nousi kaunis vartalo aivan paljaana päälleni. Hän tarttui kyrpääni ja ohjasi sen – ei halukkaana ja märkänä odottavaan vittuunsa vaan taempaan reikään ja alkoi ratsastaa päälläni. Se oli näkymä suoraan taivaasta; pelkästään sitä katselemalla olisi voinut laueta, puhumattakaan siitä, kuinka hyvältä Elinan persereikä tuntui liukuessaan edestakaisin pitkin kyrpäni vartta. Ei jumaliste, vaikka olin juuri saanut, niin tuntui, että kohta lentäisi taas. Eikä asiaa yhtään parantanut se, että Elina vain kiihdytti tahtia, pyöritti persettään aivan ihanasti…

– Tulee! ähkäisin ja syöksyin mustaan pimeyteen, jossa kaikenväriset raketit räjähtelivät.

Elina hidasti tahtia, imi minut perseellään viime tippaan ja pyyhkäisi sitten hymyillen hiukset kasvoiltaan. Minä hymyilin raukeasti vastaan, mutta pieni pettymyksen karvaus sekoittui onneeni: olin peppupanosta ylikiihottuneena lauennut niin nopeasti, ettei Elina ollut ehtinyt huipulle.

– Sä et saanut vielä, sanoin anteeksipyytävällä äänellä. – Anna mä nuolen sua!

Elina antautui mielihyvästä naurahtaen nuoltavaksi ja minä tein kaikki parhaat temppuni, kunnes Elina alkoi vavahdella ja kouristella ja jännittyi voihkaisten orgasmiin.

Minun piti kyllä lähteä saunamökille yöksi, mutta jotenkin oli niin raukea olo, että ajattelin hetken huilivani siinä, ja kun seuraavan kerran avasin silmäni, olikin jo kirkas aamu. Elina nukkui vieressäni edelleen herkullisen näköisenä, ja olisi tehnyt mieli panna häntä vielä lisää, mutta Juha saattaisi tulla koska vain, ja mutsi ja ukko voisivat huomata tilanteen, niin katsoin parhaaksi poistua mahdollisimman nopeasti. Kieltämättä pienoinen morkkiskin painoi krapulan lisäksi.

Painelin saunakamariin jatkamaan uniani ja kun heräsin, unelta tuntui kaikki tapahtunutkin. Juha oli taas paikalla, ja Elina käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut meidän välillämme. Sitten ei nähtykään vähään aikaan. Vaikka minä elättelin toiveita, että otettaisiin homma uusiksi, niin Elina ei antanut siihen mitään eväitä, suorastaan vältteli sellaisia tilanteita, joissa olisimme jääneet kahden, kyhnäsi vain Juhan kyljessä.

Vanhemmilta sitten joskus myöhemmin kuulin, että Elinalla ja Juhalla oli kesällä ollut jotain pientä aviokriisin poikasta. Kaikki Juhan päivystysreissut eivät olleetkaan olleet sitä, sillä oli kuulemma ollut joku nainen jossain ja Elina oli tiennyt sen.

– Ja kai sillä Elinallakin oli omat juttunsa, sanoi mutsi minuun katsomatta. – Mutta niin se on, että niistä on päästävä yli ja ajateltava sitä, mikä on tärkeintä.

Minä nyökkäsin ja katselin pihalle puista hiljaa putoilevia lehtiä.

Lanko