Harharetki haaremissa

Viktorin hurjat seikkailut alkoivat hänen karattuaan laivapojaksi Viipurin satamassa. Kuunari oli hollantilainen, mutta Viktor oli oppinut koulussa sen verran saksaa, että ymmärsi merimiesten puhetta heti alusta ihan tarpeeksi. Kahdeksantoistavuotiaana hän aloitti merimatkansa, ja kahden vuoden päästä hän oli osa miehistöä. Vaikka nuorukainen oli yhä leualtaan karvaton ja notkea laivapoika, hän oli nopea oppimaan ja tunsi merenkäynnin niksit ja osasi reivata purjeita siinä missä moni kokeneempi karhu. Mutta siihen seikkailuun eivät olleet miehistön harmaapartaisimmatkaan merenkyntäjät varautuneet, mikä kuunaria odotti Levantin merellä.

Merirosvot iskivät aamuhämärässä. Ne olivat berbereitä ja maureja, eikä miehistöllä ollut toivoakaan. Muutama tykinlaukaus, entraushaka ja sapelinsivallus ja kuunarin vastarinta oli murrettu. Viktor ei ollut nuoren elämänsä aikana joutunut näkemään väkivaltaista kuolemaa, ja hän näki tuhon päivän osuvan tovereidensa ja koko miehistön kohdalle. Näistä merirosvoista kerrottiin julmia tarinoita: he saattoivat säästää aateliset tai herraskaiset vangit lunnaiden toivossa, mutta näissä kauhujutuissa tavallinen miehistö päätyi joko hainsyöteiksi tai sitten heidät kuohittiin ja myytiin orjiksi jonnekin Saharaan tai Osmaanien imperiumiin.

Nuori suomalainen ei tahtonut osakseen kumpaakaan kohtaloa, mutta hänestä ei ollut vastusta ammattimaisia ryöstäjiä vastaan. Viktor teki, kuten moni muu olisi tehnyt samassa tilanteessa, mutta pienikokoisena ja sukkelana hän onnistui hitaita merimiehiä paremmin ja pakeni kajuuttaan. Tietenkin se olisi piilopaikkana umpikuja, mutta nuorukaisella oli epätoivoinen suunnitelma, joka onnistuessaan saattoi kääntää kohtaloa.

Laiva oli palaamassa Itä-Intiasta, ja yhtenä matkustajista oli kauppakomppanian silmäätekevän puoli-indonesialainen äpärätytär, joka oli matkalla isänsä kotimaahan käydäkseen koulunsa Amsterdamissa. Kajuutassa olisi myös arvokkaita silkkipukuja, joita muuten maustelastissa oleva laiva kuljetti Eurooppaan. Viktorilla oli onnea ja hän onnistui selviytymään kajuuttaan ennen rosvoja. Tyttö piileskeli yhdessä seinäkaapeista, mutta toisesta Viktor löysi sopivankokoisen mekon ja kiskaisi sen päälleen. Korvarenkaansa hän kätki hihansuuhunsa ja ripusti nopeasti pöydällä olevasta lippaasta löytämänsä itämaiset suuret helmikorvakorut korviinsa. Ennen konnien saapumista hän kätki vielä veitsen hihaansa ja siveli huulilleen pöydältään löytämästä leimasimesta punaista väriä.

Vaikka valepuku oli nopeasti laadittu, niin kajuutan hämärässä se meni rosvoihin täydestä. Sisälle hyökänneet mustapartaiset ryövärit näkivät kaksi silkkimekkoihin pukeutunutta pelokasta naista, ja tiedon levittyä ihmismieli ei enää ollut valmis kyseenalaistamaan näkemäänsä. Muutoinkin berberirosvoille vaaleatukkainen nainen oli uusi näky. Viktorin mekko oli riittävän pitkä kätkeäkseen hänen isot ja laivan kannella parkkiintuneet jalkateränsä. Sen miehusta oli riittävän siveä peittääkseen hänen olkapäänsä ja olemattoman lautarintansa. Uuteen kotimaahansa matkalla ollut Maria toki tunsi nuorukaisen salaisuuden, mutta koska laivapoika oli nyt hänen ainoa turvansa vieraan vallan alla, näytti tilanne kaikkien miesten silmissä siltä, että tytöt hakivat vain turvaa toisistaan.

Seuraavien päivien matka oli näille kahdelle vangille koettelemus. Heidät siirrettiin toiseen merirosvolaivaan, eikä heillä ollut mitään tietoa miehistön kohtalosta ja rosvojen käyttämästä kielestäkin saattoi ymmärtää perin vähän. Vartijat tekivät rivoja eleitä ruokaa tuodessaan, paitsi yksi kyömynenäinen harvahammas, joka pitkin ja nautinnollisin vedoin venytteli siitintään aina tullessaan tyhjentämään vankihytin potan. Mies hieroi itseään, kunnes elimestä valui paksu valkea mälli hytin lattialle. Näihin vankeihin merirosvot eivät kuitenkaan käyneet käsiksi. Naiset vaikuttivat heidän silmissään rikkailta ja riittävän nuorilta neitsyiksi, joista saisi parhaan hinnan. Sitä paitsi Viktorin kullankeltaiset joskin lyhyet kiharat olivat jotain ihmeellistä ja varmaan nainen olisi monen piasterin arvoinen.

Niin Viktor päätyi merirosvojen mukana Osmanien valtakuntaan. Vaikka ”tytöt” nukkuivat yönsä tiiviisti vierekkäin, oli Viktorin varjeltava salaisuuttaan yhtä tiiviisti kuin henkiriepuaan. Hän ei kauaa voinut nauttia hehkeästä matkaseurastaan, sillä satamassa kummallekin naiselle löytyi oma ostaja. Viktor oli nimennyt itsensä Viktoriaksi, mutta paljon muuta hän ei turkin tai arabian kielellä vielä tuolloin osannutkaan sanoa. Pian siihen asiaan oli tuleva muutos, sillä ilman paikallista kieltä hän olisi pahemmassa kuin pulassa.

Onni kuitenkin suosi monessa tilanteessa rohkeaa, ja näin oli käynyt nytkin. Viktorian osti erään pashan palvelija. Pasha oli tavattoman rikas ja turhamainen mies, jolla oli entuudestaan haaremissaan jo kolme vaimoa. Pashalla oli pitkään ollut unelmana saada vaimo maailman neljältä eri kolkalta: ensimmäinen vaimo Sibel oli turkkilainen kuten pashakin. Toinen, Yasmin, oli arabitar Aasiasta ja kolmas, Hana, oli tummaihoinen nainen Afrikan savanneilta. Pashan kokoelmasta puuttui siis vielä eurooppalainen nainen, ja hän oli antanut palvelijoilleen tiukan ohjeen sellaisen ostamisesta orjakaupasta, jos tilaisuus osui suinkin kohdalle. Pashalla oli jo omien sanojensa mukaan kolme kaunista vaimoa, joten neljäs voisi olla rumempikin, kunhan olisi sopivan vaalea ja varmasti Euroopasta.

Eipä ihme, että palvelija hieroi käsiään yhteen ja luotti isäntänsä kiitoksiin. Viktoria ei puhunut vielä turkkia, ja hän oli likainen ilmestys sotkuisine hiuksineen. Tyttö vaikutti nuorelta, laihalta ja pienirintaiselta, mutta oli vielä niin nuori, että varmasti pulskistuisi hyvässä hoidossa. Sitä paitsi hänen tukkansa ei edes ollut vaalea kuten useimmilla eurooppalaisilla, vaan lähes häikäisevän kultainen, kuin enkelien kiharaa!

Pasha itse oli tuohon aikaan hovissa, joten Viktorialla oli hyvää aikaa tutustua uuteen kotiinsa haaremiin. Tarkkasilmäisiä vaimoja hän ei voinut pettää: nämä oivalsivat hyvin nopeasti saaneensa seurakseen vaimoväen vaatteisiin puetun nuorukaisen. Erityisesti tästä oli kiinnostunut tummahipiäinen Hana, jonka luo pasha ei juuri öisin enää välittänyt tulla. Moista tuhlaamista Viktor ei ymmärtänyt alkuunkaan, sillä Hanan iho oli pehmeää kuin sametti ja hänen suuret rintansa olivat muhkeat kuin etelän eksoottiset hedelmät. Heidän yönsä olivat lempeä täynnä, ja Viktoria nussi tummaa kaunotarta niin että kiveksiä kivisti. Hana opetti Viktorialle myös kieltä, ja muutaman viikon kuluttua Hanan himokkaat huokaisut ja nautinnonpuuskat ajoivat myös Pashan kaksi muuta vaimoa kokeilemaan tämän oudon nuorukaisen lahjoja.

Yasmin, joka oli pashan lempivaimo, sekä Sibel, joka oli vaimoista ensimmäinen ja vanhin, ymmärsivät heti, että poika tarvitsi apua, mikäli aikoisi höynäyttää pashaa. Viktorian opettamisesta muodostui naisille kiehtova leikki, joka toi vaihtelua haaremin yksitoikkoiseen elämään. Naiset olivat tottuneet jo toisiinsa ja koska he kaikki olivat lapsettomia ja Viktoriakin pysyisi taatusti lapsettomana, ei siinä suhteessa heidän välillään vallinnut suuria riitoja tai toraa. Naiset pitivät huolta, että Viktor varmasti ajelisi muutamat haivenet ylähuulestaan. He kampasivat hänet ja pukivat hänelle istuvia pukuja, jotka olivat kireitä vyötäröltä ja peittäviä harteilta. Yasmin opetti Viktorian maalaamaan silmäripsensä mustemmiksi. Yöt he viettivät lemmenpuuhissa, joskus kaksin ja toisinaan isommallakin joukolla.

Mutta sitten tuli päivä, jolloin pasha palasi kotiinsa. Hän oli saanut sanan kokoelmansa täydentymisestä ja odotti malttamattomana pääsyä näkemään vaalean vaimonsa. Nuorukainen oli huolissaan. Hän oli jo moneen kertaan suunnitellut pakoa, mutta hänen kielitaitonsa oli vielä liian huono eikä hän tiennyt, kuinka selviytyisi turkkilaisten mailta niillä harvoilla lauseilla, joita oli tähän mennessä oppinut. Rahaakaan hänellä ei ollut yhtään, sillä sitä älykäs Sibel ei Viktorialle luottanut. Viktoria selvisi kuitenkin muodollisesta ensitapaamisesta pashan kanssa hyvin. Hän osasi luoda katseensa alas, niiata ja tervehtiä herraansa. Tuolloin hän oli kuitenkin siveästi puettu ja koko palveluskunta läsnä. Ilta olisi haasteellisempi, sillä silloin pasha saapuisi haaremiin hänen kanssaan kahden.

Apu löytyi kuitenkin läheltä. Hana, joka itsekin oli alkujaan ollut kieltä osaamaton orja, neuvoi ystäväänsä. Hän toi nuorukaisen luo kolmionmuotoisen kappaleen lampaantaljaa. Hana selitti kärsivällisesti ja osin viittoen ja osin sanoilla, mitä Viktorian tulisi tehdä. Yhdessä he sivelivät koko Viktorian nivustaipeet täyteen nahkojen kiinnittämiseen käytettävää liimaa ja liimasivat lampaantaljan kappaleen Viktorian peniksen ja kivesten päälle. Varmistaakseen, että tekele pysyisi paikallaan, oli Hana punonut kolmioon nyörin, jonka hän sitoi vielä Viktorian vyötärön ympärille. Nyöri piilotettiin painavan metallivyön alle, jota Viktoria ei saisi riisua edes sängyssä. Sitten Viktoria sai istua loppupäivän paikallaan raskas paino sylissään, jotta liima varmasti kuivuisi tiukasti kiinni. Ennen auringonlaskun rukoushetkeä naiset vielä valuttivat Viktorian peräreikään oliiviöljyä, jotta hän selviytyisi harhautuksestaan vähemmin vahingoin.

Viktoria tiesi mitä tuleman piti. Hän oli ehtinyt olla kaksi vuotta laivapoikana ja tiesi merimiesten tavat pitkillä matkoilla, kun naiset odottavat satamassa. Soreavartaloinen poika oli saanut tuossa joukossa kokea merimiesten himot myös käytännössä. Silloin oikeus oli kuitenkin ollut hänen puolellaan ja kuunarin perämies rankaisi niitä, jotka ottivat meripoikia alleen niin että näiltä pääsi itku. Nyt mikään oikeus ei suojellut häntä ja vain hämäys saattoi antaa lisäaikaa.

– Beyaz kadin! pasha sanoi haaremiin astuessaan. Ukko oli ikäisekseen yllättävän vetreä ja hänen silkkisen kaapunsa etumus kavalsi suoraan mitä miekkosella oli mielessään. – Beyaz kadin, hän toisti sivellen Viktorian leukaa ja kaulaa. Nuo kaksi sanaa olivat ainoat, jotka hän mieheltä siltä yöltä tulisi muistamaan: valkoinen nainen.

Viktoria oli pukeutunut parhaimpiinsa ja hän toivoi, ettei pasha vaatisi häntä riisumaan kaikkia vaatteitaan. Hänen oli hankala liikkua, sillä anusaukkoon valutettu oliiviöljy pyrki valumaan reisille. Pasha oli kuitenkin viettänyt aikaa sekä sotaretkellä että hovissa, joten hänen himonsa olivat ehtineet kasvaa pitkän poissaolon aikana. Mies ai aikaillut, vaan kellisti vaaleaverikön divaanille ja nosti ensin tämän hametta ja sitten omaa kaapuaan.

Pashan elin ilmestyi Viktorian näkökenttään ja hän henkäisi säikähdyksestä, mikä sai hänet todella vaikuttamaan entistä enemmän pelokkaalta neitsyeltä. Pashan kalu ei ollut valtava, mutta se oli ympärileikattu ja sen vaaleanpunainen kärki lähes hohti kiiltävänä tumman munanvarren päässä. Myös pasha huokasi hämmästyksestä nähdessään vaimonsa paksun ja valkean karvoituksen. Viktoria ei saisi kuitenkaan antaa miehen tutkia sitä tarkemmin. Hän nappasi toisella kädellään miestä parrasta ja houkutteli sotapäällikön päälleen. Nuoruudessaan pasha oli monien taisteluiden kovettama, vaikkakin keski-ikään ehdittyään veltompi elämä oli pehmentänyt häntä. Yksi kohta oli kuitenkin kovana kuin kivi, ja sitä pasha painoi vimmattuna vasten Viktorian nivusille liimattua lampaantaljaa. Tilanne oli niin pelottava, ettei Viktorin oma kalu noussut lainkaan. Sen sijaan hän nappasi toisella kädellään kiinni turkkilaisen aisasta ja lykkäsi sitä alemmas. Siitin kiilautui pyllynposkien väliin, ja himokas pasha puski allaan makaavan vaaleaverikön päälle koko painollaan. Ei kestänyt kauaa, kun kyrpä solahti valmiiksi öljyttyyn reikään.

Mekko rutistui Viktorian ympärillä, kun mies tarrasi häneen kiinni, likisteli hänen olemattomia rintojaan ja nussi häntä perseeseen. Kauaa siinä ei mennyt, mutta hetket tuntuivat pitkiltä. Saatuaan oman ilonsa pasha nukahti niille sijoilleen toistaen vaimeasti kahta sanaa, joita Viktoria useimmiten hänen suustaan kuulisi. Viktoria makasi hetken miehen alla ja odotti jäykän kalun veltostumista, minkä jälkeen siitin solahti ulos hänen pepustaan.

Seuraavana aamuna pasha otti hänet vielä uudelleen. Tälläkin kertaa Viktoria sai pitää vaatteet päällään, sillä huomattuaan miehen kourat lantiollaan ja vahvan kiiman, nousi hän tällä kertaa ratsastamaan sotapäälliköllä. Ympärille laskostuva silkkinen mekko kätki armeliaasti Viktorian muotojen puutteen ja kampaus, jonka vanhemmat vaimot olivat edellisenä iltana huolitelleet, oli kestänyt jotenkuten illan rymistelyn. Pasha ei epäillyt mitään edes silloin, kun Viktoria kääntyi satulassa selin mieheen kätkeäkseen oman mastonsa nousemisen. Pasha laukesi jälleen Viktorian peppuun, ja Viktoria tuli omaan mekkoonsa. Pasha oli kuitenkin tyytyväinen ja jätti uusimman vaimonsa pian tämän jälkeen rauhaan. Tärkein syy siihen oli Hanan pyöristyvä vatsa ja entisestään kasvavat rinnat. Jokin salaperäinen siunaus oli kaikkien vuosien jälkeen saanut yhden mahoista vaimoista raskaaksi, ja pasha uskoi uusimman vaimon tuoneen haaremilleen onnea. Hän keskittyi huvittelemaan lempivaimokseen nousseen Hanan kanssa, eikä kestänyt aikaakaan kun sekä tummasilmäisen Yasminin että kokeneen Sibelin kupeet kävivät leveämmiksi ja vatsat suuremmiksi. Viktoria piti heidän kanssaan hauskaa pashan ollessa kiinni velvollisuuksissaan. Samalla nuorukainen oppi yhä enemmän turkin kieltä ja hänen pakosuunnitelmansa alkoi kehittyä. Mutta Viktorian hurja pako haaremista ja turkkilaisen tanssijattaren muodonmuutos komeaksi kavaljeeriksi onkin jo kokonaan toinen tarina.

Suuri seikkailija