Oli keskiviikkoiltapäivä ja kävelin tallille. Takaraivossa kuti pelko, että saisin palautetta viime perjantaista. Olinhan lopettanut ajovuoroni tuntia liian aikaisin kertomatta syytä pomolle. Olin ollut vaiti tapahtumista. En uskaltanut puhua niistä kenellekään. Tietysti lääkärille piti sanoa missä käsi oli mennyt, mutta hänellekin valehtelin vähäisen. Asiakkaitakin olisi ollut vaikka kuinka paljon. Isäntä aina muisti mainita, miten känniläisten kanssa piti olla kärsivällinen, sillä he toivat ison siivun tuloistamme.

Taloyhtiömme saunan kiuas ei pelannut. Nyt oli hätätila! Piti hakea jostain kylpypaikka. Korvaava. Eihän siinä muu auttanut kuin piipahtaa kaupunkimme yleiseen kylpylaitokseen. Sekin veteli jo viimeisiään, lakkautettaisiin ihan lähiaikoina, koska kävijöitä oli kuulemma niin vähän.

– Vieläkö ehtii lauteille? puuskutin luukulla istuvalle rouvalle.

– Naisten puoli on jo kiinni, mutta miesten puolelle pääset jos uskallat! Tosin sieltäkin kuuluivat viimeiset jo äsken lähtevän suihkuun... kävin pesemässä herrojen selät.

Työni ulkoistettiin Intiaan, joten vaihdoin suosiolla alaa. Kouluttauduin hierojaksi ja siinä samalla elättelin itseäni erilaisilla hanttihommilla. Eiväthän ne hommat toki mitään kovin kaksisia olleet, mutta pääasia oli, että palkka juoksi. Laitoin kaupungille ja nettiin ilmoituksia, joissa tarjosin hierontapalveluja edullisesti. Arvelin, että rahaakin tärkeämpää oli saada kokemusta sekä harjoitella tulevaa ammattia varten.

Me olimme suunnitelleet Eijan kanssa sitä reissua kauan. Ja kun viimeinkin lomaviikkomme sopivat yksiin, eikun menoksi. Eija kyseli vielä hotellin parkkipaikalle päästyämme, että otetaanko me nyt kaksi huonetta vai yksi isompi. Minä olin jo valmiiksi laskeskellut, että sviitti tulisi halvemmaksi kuin kaksi erillistä huonetta. Ja sehän sopi. Luksustahan sen olla piti, kun suunnitelmista alettiin tehdä totta, realisoida haaveita.

Olin viime kesänä liftausmatkalla Keski-Suomessa ja aloin jo tuntea itseni auringonpaisteen ja helteen uuvuttamaksi. Auto toisensa jälkeen ajoi hiljentämättä ohitseni, kunnes yhtäkkiä iso henkilöauto pysähtyi kohdalleni. Istuin enemmän kuin mielelläni mukavan viileän, ilmastoidun edustusauton takapenkille.

Tästä tapauksesta on jo muutama vuosi aikaa, mutta silti se nousee usein mieleeni. Opiskelin ensimmäistä vuottani ammattikorkeakoulussa, ja ikäni oli tuolloin tasan 20 vuotta. Englantia opetti nainen, joka oli täyttänyt jo 50 vuotta, mutta näytti kuitenkin huomattavasti nuoremmalta. Lisäksi hän pukeutui usein mustiin nahkahousuihin tai muihin vaatteisiin, jotka olivat kaukana perinteisestä kansakoulunopettajatyylistä. Vaikka menestyin koulussa muuten hyvin, englanti oli minulle tuskallista. Peruskoulussa olin pinnannut usein englannista ja lukiossakin pääsin siitä läpi rimaa hipoen.

Huh, nyt se perjantai vihdoin koitti! Tätä viikonloppua oli Tomin ja Jyrkin kanssa suunniteltu jo talvesta asti. Heräsin aikaisin, en pystynyt enää nukkumaan, olo oli niin rauhaton ja jännittynyt. Koko aamupäivän suunnittelin pukeutumistani ja päädyin pikkutuhmaan asuun: lyhyt musta hame ja punainen, avonainen toppi. Olin niin kiihottunut, että nännini törröttivät kovina toppini lävitse. Kaiken kruunasivat mustat stay-upit ja korkokengät. Meikkasin itseni melko rajusti. Oh, näytin aivan pornotähdeltä! Ja sitähän odotinkin viikonlopulta.

Aurinko paistoi täydeltä terältä, hotellin uima-altaan vesi kimmelsi sinisenä ja kaikenlaiset kukat, joiden nimistä minulla ei ollut aavistustakaan, helottivat allasalueen ympärillä.

Olen 36-vuotias mies ja naimisissa samanikäisen, ihanan naisen kanssa. Vaimoni Tiina on ruskeaverikkö, ja hänellä on aivan upeat rinnat, B-kuppikokoa. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin vähän yli vuosi sitten, ja seksielämämme sujuu muuten loistavasti, mutta vaimoni ei halua anaaliseksiä, vaikka hän tietää minun nauttivan peppupanoista.

Se on sukuvika, että pyllyni pyörii kävellessäni. Äidiltä peritty kävelytyyli ja miehet viheltelevät kadulla perääni. Sieltä ei tarvitsisi muuta kuin poimia innokkaimmat terassinkuluttajat mukaan. Mutta minulle on kokemus opettanut, että paratiisi on tietyömaa. ”Oi, voisitko auttaa, kengännauhani on auki, sitoisitko?” Tuo on iskurepliikkini, kassi tai paketti kädessä, käsilaukku olalla ja hymy huulilla. Onneksi löysin ne nauhoilla sidottavat kävelykengät, jotka sopivat minihameeni kanssa tismalleen.