Nuo hartaat tosiuskovaiset...

”Jos haluat löytää todellisia seksirikollisia ja todellista seksuaalista riistoa, käänny lähimmän suuren seurakunnan tai uskonnollisen yhteisön puoleen.”

Toteamus on ehkä hieman kärjistetty, mutta viime vuosina on pintautunut jatkuvasti yhä räikeämpiä ja synkempiä tapauksia, niin meiltä kuin maailmaltakin. Katolinen kirkko ja sen työntekijät ovat suhtautuneet säälimättömän välinpitämättömästi lasten hyväksikäyttöön kaikilla mantereilla – silloinkin kun he eivät ole olleet itse asialla.

Eikä kauhuesimerkkejä tarvitse hakea enää irlannin katolisista sisäoppilaitoksista, vaan vastaavia tapauksia on paljastunut myös omasta lintukodostamme. Vanhoillislestadiolaiset joutuivat itse myöntämään, että liikkeen piirissä on lakaistu maton alle vähintään kymmeniä, ellei jopa yli sata pedofiliatapausta. Asialla ovat olleet uskotut, hartaat miehet, joiden hoiviin uskovaiset ovat luottaneet lapsensa empimättä. Uhrien asema on ollut erityisen tukahduttava, koska silloinkin kun he ovat uskaltautuneet kertomaan tapahtuneesta, heidät on vaiennettu ja jätetty oman onnensa nojaan. Pahimmillaan heidät on leimattu valehtelijoiksi ja viettelijöiksi ja sysätty yhteisönsä paarialuokkaan.

Pornoa ja sen tekijöitä yritetään syyllistää kiihkokristittyjen taholta kaikin keinoin. Mutta jos pohditaan realistisesti kaikkia uskonnon nojalla aiheutettuja traumoja ja uskovaisten keskuudessa tapahtuneita rikoksia ihmisyyttä vastaan, vetävät erilaiset kristityt suuntaukset harvinaisen kirkkaan voiton pornosta – islamista ja muista puhumattakaan. Monilla usskontokunnilla on ollut jo muutama tuhat vuotta aikaa harjoitella hommia, eikä meno näytä ainakaan siistiytyneen viimeisten 50 vuoden aikana. Niin se vain on, te ensimmäisinä kiviä heittelevät hihhulit.

K.T.Kanjoni