Internetistä selvästi enemmän seksuaalista hyötyä kuin haittaa

Erilaisten kohutapausten ja sensaatiouutisten valossa yhä useammat ihmiset ovat alkaneet pitää Internetiä kaiken pahan alkuna ja juurena. Jos vauhkoajiin on uskominen, netti pursuaa pervoja ja namusetiä, jotka tauotta saalistavat hyväuskoisia lapsia ja myös onnistuvat siinä.

USA:n oikeusministeriön ja Harvardin yliopiston Berkman-keskuksen yhteishankkeena toteutettu, Internetin vaaroja lapsille kartoittava tutkimus osoitti kuitenkin toista. Tutkimuksen mukaan netin aiheuttamat vaarat eivät ole sen suurempia eivätkä muutenkaan poikkea merkittävästi netin ulkopuolisesta maailmasta. Pedofiilejä paljon suuremman uhan netissä surffaavalle lapselle muodostaa ikätoverien harjoittama kiusaaminen.

Etenkin jos hakupalvelemien asetukset ovat kohdallaan, eivät lapset törmää netissä merkittävästi useammin pornoon kuin muuallakaan normaaliympäristössä.

Tutkimuksessa huomautetaan, että kaikki lapset eivät ole yhtä hyvässä turvassa, sillä toiset ovat riskialttiimpia kuin toiset. Samalla tutkijat täsmentävät, että riskialttiit yksilöt ovat taipuvaisia joutumaan vaikeuksiin kaikissa toimintaympäristöissään.

Samoihin aikoihin Harvardin tutkimuksen kanssa julkaisi ohiolaisen Akron Beacon Journalin kolumnisti Bob Dyer oman pienimuotoisen tutkimuksensa teiniraiskausten määrästä ennen ja nyt. Dyer oli tutkinut kotiseutunsa, Summitin piirikunnan poliisin tilastoja nuorison tekemistä seksirikoksista. Niitä on laadittu erikseen vuodesta 1989. Hän huomasi nopeasti, että nuorten tekijöiden seksirikokset olivat vähentyneet huomattavasti ja olivat nyt alemmalla tasolla kuin kertaakaan koko tilastoinnin aikana.

Eräät asiantuntijat ehdottivat selitykseksi poliisin haluttomuutta tutkia ilmenneitä alaikäisten rikostapauksia, ankarampien rangaistusten pelkoa tai jopa naisten tehostunutta itsepuolustuskykyä. Dyer ei kuitenkaan usko näihin. Nuorison tekemien muuntyyppisten rikosten kehitys ei noudata tätä kaavaa ja poliisi ja syyttäjänvirasto ovat nykyään itse asiassa paljon valppaampia kaikenlaisten seksirikosten suhteen, kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Paljon kattavampi selitys löytyy Dyerin mukaan nettipornon saatavuudesta. Mitä enemmän ja helpommin nettipornoa on ollut katsottavissa, sitä vähemmän nuoret ovat tehneet seksirikoksia. Dyer huomauttaa, ettei nettiporno yksistään ole riittävä selitys, mutta sen täytyy olla keskeisin osatekijä.

Dyerin havaintoja on vaikea kiistää, sillä hieman aiemmin valmistui Northwestern Universityn professori Anthony D'Amaton koko USA:n raiskaustilastoja koskeva tutkimus, jossa tämä oikeustieteilijä osoitti aukottomasti, että seksirikosten määrä on vähentynyt sitä mukaa, kun pornoa on tullut yleisesti saataville. Hän saattoi jopa todistaa, että piirikunnissa, joissa pornon saatavuus on ollut äärikristittyjen painostuksesta heikointa, on raiskausten määrä pysynyt korkeimpana.

K.T.Kanjoni